22.10.2011

Tänään tuli taas ilmi tän mein neitin viisaus. 

Äiti ja pikkuveli lähti kaupunkiin, ja jäin Lyytin kanssa sitten kahdestaan kotiin. Käytin tytön pihalla ja leikin hetken ennen kuin menin yläkertaan koneelle (yläkertaan ei saa tulla koiria). Kuuntelin sitten että alakerrasta rappusten luonta kuuluu rapinaa ja haukkumista, ja ajattelin että 'Äh, Lyyti kuitenkin vain raivoaa itsekseen matolle, ei sillä mikään sielä ole'. Kun rapina ja haukkuminen ei millään loppunut, lähdin sitten katsomaan että mikä sielä on hätänä. Portaitten(tietämättömille tiedoksi että portaat ovat todella jyrkät ja pitkät, jonka takia koiria ei saa päästää yläkertaan) puolivälissä vastaan tuli pieni englanninbulldoggi. No L meni sitten heti rappuset takaisin alakertaan ilman erillistä käskyä minut nähdessään. Koira oli niin täpinöissään nähdessään minut, joten päätin jäädä tytön kanssa alakertaan, käydä pihalla, leikkiä ja opetella temppuja. Ulkona koira sitten sai jonkun kohtauksen ja juoksi isoa pihaamme ympäriinsä. Jonkin ajan kuluttua kun Lyytin kanssa oltiin riehumiset riehuttu ja käyty tarpeilla, mentiin sitten sisälle. Sisällä opeteltiin temppuja ja terästettiin vanhoja; tyttö osasi ennestään jo istua, antaa tassua & maata ja tänään sitten opeteltiin ei ota sekä kumpi käsi käskyjä jotka onnistuivat paremmin kuin olin kuvitellut. Kun olin jonkin aikaa koiran kanssa leikkinyt ja harjoitellut temppuja, lähdin yläkertaan. Yläkerrassa kun ehdin istahtaa koneelle kahdeksi minuutiksi kuului jo rapinaa ja sen perään jumalaton ryminä. Lähdin heti katsomaan, ja Lyyti oli kaatunut portaissa. Mitään vakavempaa ei ollut kuitenkaan käynyt sillä tyttö istui portaitten päässä lattialla kiltisti ja katsoi minua sillä 'Mitään en oo tehnyt !' katseella, sillä menihän siihen oma aikansa kun kepeillä rymysin alakertaan... Kun neiti ei ilmiselvästi halunnut jäädä alakertaan yksin, niin kannoin tytön sitten todella hankalalla tavalla polvillaan menemällä portaita, sillä enhän voinut leikatulla jalalla vielä kävellä. 

Ainiin! Lupaan olla ahkerampi blogin päivityksen kannalta, kirjoitan meidän päivistä vähintään kerran viikossa, toivon mukaan useammin, miten nyt kiireiltäni ehdin ja jos on edes jotain pientäkin kirjoittamisen aihetta :)